Terveisiä Uudesta-Seelannista ISCM:n (International Society for Contemporary Music) World New Music Days 2022 -festivaalilta. Festivaalin piti alunperin olla huhtikuussa 2020, sitten syksyllä 2021, mutta molemmat peruuntuivat koronan vuoksi. Elokuussa 2022 festivaali vihdoin toteutui! Valitettavasti Suomen Säveltäjien jäsenten, Jouni Hirvelän ja Ville Raasakan esitykset jäivät lopulta toteutumatta koronasta johtuvista syistä.
Saavuin Aucklandiin maanantaina 22.8.2022. 45 tuntia kestänyt matka oli monivivahteinen; matkalle mahtui mm. nukkumista, säveltämistä, noin 500 kyykkyä levottomien jalkojen helpottamiseksi sekä elokuvien katsomista.
Tiistaiaamuna ehdin tutustua hieman Aucklandin kaupunkiin kävellen. Iltapäivällä oli festivaalin avajaiset, joissa kuulimme Māori-musiikkia sekä soitettuna perinteisin Taonga pūoro -soittimin että laulettuna. Tiistaina oli mm. elektronisen musiikin konsertti Audio Foundation studiolla.
Keskiviikkona 24.8. -lauantaina 27.8. järjestettiin ISCM:n yleiskokoukset, joissa toimin Suomen Säveltäjien kokousedustajana. Yhtenä tärkeänä asiana kokouksissa oli pohtia ISCM-festivaalien tulevaisuutta; festivaalin järjestämiskustannukset nousevat jatkuvasti, eikä kovin monella ISCM-sektiolla ole mahdollisuutta järjestää kallista festivaalia. Toinen tärkeä kysymys on, miten voitaisiin pienentää festivaalin hiilijalanjälkeä. Millaisia uudenlaisia toteutustapoja teknologia tarjoaa festivaalille? Olipa toteutustapa mikä tahansa, olisi kuitenkin erittäin tärkeää tulevaisuudessakin säilyttää mahdollisuus verkostoitumiseen ja kontaktien luomiseen festivaalin aikana. Keskiviikkoaamupäivän kokouksen jälkeen oli huikea lyömäsoitintaiteilija Justin DeHartin soolokonsertti. Illalla kuulimme kuoromusiikkia Aucklandin yliopiston ”Auckland Chamber Choir”:n tulkitsemana.
Torstain kokouksen jälkeen minulla oli alttoviulisti Mark Menzies:n kanssa sävellykseni ”No Piece by Violance” harjoitukset perjantain konserttia varten. Huippumuusikko, joka oli tutkinut nuotin pienintä yksityiskohtaa myöten ja toteutti kaiken aivan loistavasti! Ja kaiken lisäksi sydämellinen ihminen! Mikä ilo saada tehdä yhteistyötä hänen kanssaan! Harjoitusten jälkeen lähdimme bussilla Aucklandin lähistöllä sijaitsevaan Titirangiin. Siellä nykytaidemuseossa järjestetyssä konsertissa kuulimme mm. Lukas Ligetin soittamana syntetisaattoripioneeri Donald Buchin suunnittelemaa marimba luminaa, jossa oli uskomaton määrä erilaisia soundeja. Illalla oli vielä Composer Collider, jossa oli erilaisia tutustumis- ja ryhmäytymistehtäviä säveltäjien kesken, sekä ruokaa ja juomaa.
Perjantaiaamuna oli kolmas kokous, jossa oli mm. tilannekatsaus vuoden 2023 festivaaliin, joka tulee olemaan Etelä-Afrikassa. Festivaalin järjestämisestä vastaava Lukas Ligeti kertoi, että ensimmäistä kertaa Afrikassa järjestettävä festivaali tulee olemaan hyvin erilainen kuin mitkään aiemmat festivaalit monestakin syystä. Afrikka festivaalipaikkana tarjoaa paljon mahdollisuuksia, mutta myös paljon haasteita. Kokouksen jälkeen oli pianisti Gabriela Glapskan soolopianokonsertti. Useammassa teoksessa oli mukana myös elektroniikkaosuus. Konsertin jälkeen menin käymään Sky Towerissa, joka on 328 metriä korkea pilvenpiirtäjä. Korkeuksista pääsi näkemään hienosti koko Aucklandin kaupungin ja lähialueen saaret.
Perjantaina illalla oli Mark Menziesin konsertti. Sain sävellykselleni aivan loistavan esityksen, jonka Radio New Zealand taltioi. Olin todella tyytyväinen!
Lauantaina olikin viimeinen kokouspäivä ja festivaalipäivä Aucklandissa. Kokouksissa oli perjantaina ja lauantaina käsiteltävänä asioita, jotka kiristivät yleistä tunnelmaa, mutta lopulta asioille löydettiin kaikkia osapuolia tyydyttävät ratkaisut ja yleiskokous päästiin lopettamaan hyvissä tunnelmissa. Iltapäivällä oli vielä yksi kamarimusiikkikonsertti ja illalla muutaman musiikkivideon julkistuskonsertti, jonka jälkeen vietettiin Aucklandin festivaaliosuuden päätöstilaisuus.
Sunnuntaina osa festivaaliseurueesta jatkoi kohti Christchurchia ja toiset minä mukaanlukien aloittivat kotimatkan. Sain tutustua festivaaliviikon aikana moniin mukaviin nykymusiikista innostuneisiin ihmisiin, joten tuntui haikealta lähteä kesken festivaalin kotiin. Christchurchissa WNMD-festivaalille liittyi mukaan ACL (Asian Composers League). Oli kiva kotoa käsin seurata sosiaalisessa mediassa ISCM-kavereiden matkapäiväkirjoja upeine luontokuvineen.